VENÄJÄNBOLONKA

Venäjänbolonka on lempeä, seurallinen, ystävällinen ja syvästi omistajaansa kiintyvä koira. Se on sosiaalinen ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että taustalla on myös Tiibetiläisiä rotuja, joille on luontaista pidättyväisyys vieraita kohtaan. Bolonka sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin ja se on helppo ottaa mukaan paikkaan kuin paikkaan. Bolonka onkin mukava ja vaivaton matkaseuralainen!

Rotu on hyvin älykäs, oppivainen ja helppo kouluttaa, joten bolonkat sopivatkin monenlaiseen harrastamiseen. Myös luonnetta ja itsepäisyyttä löytyy pienestä koirasta, joten johdonmukaista kasvatusta ei saa unohtaa. Rotu ei ole mitenkään erityisen haukkuherkkä, kunhan tähän puututaan heti pennusta alkaen. Bolonka vaatii lempeän, mutta vahvan ja johdonmukaisen kasvatuksen pentuna. Se on iso koira pienessä paketissa! Kiltistäkin uroksesta tulee helposti kulmakuntaa reviirinään pitävä rähjä, mikäli siihen annetaan mahdollisuus.

Osalla koirista saattaa olla vahvaakin riistaviettiä.

BOLONKA SUOMESSA

Venäjänbolonka tunnustettiin Suomen Kennelliitossa viralliseksi roduksi tammikuussa 1.1.2013. Se on lisäksi Pohjoismaisen Kennelunionin hyväksymä. Venäjänbolonka ei ole FCI- rotu, mutta kuuluu seura- ja kääpiökoirien ryhmään 9.

Ensimmäiset rekisteröidyt Venäjänbolonkat tuotiin Suomeen 2011 Venäjältä.

Vuonna 2014 perustettiin Venäjänbolonkat ry ja samana vuonna syntyi ensimmäinen suomessa rekisteröity pentue.

VENÄJÄNBOLONKAN ULKONÄKÖ

Venäjänbolonka on pienikokoinen, rakenteeltaan tasapainoinen. Runko hieman säkäkorkeutta pitempi. Runsaan karvapeitteen kirkkaat värit antavat viehättävän yleisvaikutelman. Suloinen, miellyttävä ilme. Ei saa muistuttaa tyypiltään shih tzua eikä villakoiraa.

Turkki on pitkä, silkkinen, kiiltävä ja paksu, kauttaaltaan koiran peittävä. Runsas aluskarva. Karvapeite on tiheä ja runsas. Suuret kiharat ovat toivottavia, laineikas karvapeite hyväksytään

Ihannesäkäkorkeus enintään 26 cm ja paino 2-4 kg.

Bolonkaa luonnehditaan myös vahvaksi ja voimakkaaksi. Itselleni hyvin tärkeä asia on mittasuhteet. Bolonka ei saa olla liian pitkä! Rotumääritelmä sanoo, että pituus saa olla max 15 % rungon korkeudesta. 26 cm korkean koiran pituus saa näin ollen olla maksimissaan 29,9 cm, eli koira on melkein neliön mallinen!

Venäjänbolonka ei saa olla valkoinen tai laikullinen, pienet valkoiset merkit rinnassa ja varpaissa sallitaan. Merle väri ei ole sallittu.

Bolonkoissa löytyy värien ilotulitus: musta, ruskea, harmaa, punainen, black& tan, brindle, soopeli... Värejä jokaiseen makuun!

Elvira Romanenkova sanoo Bolonkasta näin: " Hauska, pörröinen, tyylikäs, helppo, ilahduttava silmälle ja lämmittävä sielulle. "

HISTORIAN HAVINAA

Venäjänbolonkaa voidaan pitää kohtuullisen nuorena rotuna. Varsinainen jalostustyö alkoi 50-luvulla Leningradissa. Bolonkan jalostuksessa on käytetty useita eri kääpiökoiria, kuten lhasa apsoa, bolognesea, bichon frisea ja shih tzua. Myös skotlanninterrieriä löytyy bolonkan historiasta. Tärkeimmäksi asiaksi alusta alkaen nousi kuitenkin luonne ja pieni koko, sillä sodan jälkeen koirarodut olivat Venäjällä todella vähissä ja pieniä seurakoiria ei ollut juuri lainkaan.

Salonkikoiralle oli erittäin tärkeää olla hyväntahtoinen, ystävällinen ja seurallinen, unohtamatta tietysti suloista ja viehättävää ulkonäköä.

1962 venäjänbolonkalle kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä, joka hyväksyttiin kuitenkin vasta 1966 Venäjän Maatalousministeriössä.

1970- luvun alussa Venäjällä oli noin 100 kappaletta oikean rotutyypin omaavia bolonkoja.

1980-luvulla rotu alkoi leviämään myös muualle maailmaan.

Ensimmäinen rotuyhdistys Venäjällä perustettiin 1999 NKB RZB, National breed club Russkaya Tsvetnaya Bolonka.